Metsien mies — Eino Hännisen tarina

“Sodan seurauksena, kuten tiedämme, Eikasta tuli evakko. Ei tavallinen, hän oli sotasiirtolainen. Hän oli sotasiirtolainen elämänsä loppuun saakka.”

TERIJOEN lähellä Kivennavalla vuonna 1912 syntyneen Eino Hännisen nuoruus oli tavallista nuoren perheettömän miehen elämää, kunnes pääsiäisiltana vuonna 1938 Eino oli tullut verta vuotavana kotiin.

Veljen mukaan häntä oli lyöty päähän lapiolla.

Lyönnin seurauksena Einolle tuli mielenterveysongelmia, ja hän joutui Kivennavan kunnalliskodin sairasosastolle.

Marraskuussa 1939 alkoi talvisota, ja Eino evakuoitiin Kivennavan kunnalliskodista Joutsenossa sijaitsevaan Rauhan piirimielisairaalaan.

VUONNA 1926 perustettuun Rauhan piirimielisairaalaan evakuoitiin talvisodan aikana yhteensä vajaat 300 potilasta rajan taakse jääneen Karjalan mielisairaaloista. Sodan jälkeen paluuta kotiin ei enää ollut, eikä Rauhasta päässyt pois, vaikka olisi parantunut.

Syynä oli silloinen laki, jonka mukaan potilas tuli palauttaa siihen kuntaan, josta hän oli sairaalaan saapunut, mutta alueluovutusten jälkeen heillä ei enää ollut kotikuntaa.

Lisäksi Suomen valtio oli luvannut kattaa heidän kustannuksensa ainoastaan sairaalahoidon ajan, eikä yksikään kunta halunnut ottaa heitä kontolleen lisäkustannusten pelossa.

Heidän kohtalona oli joutua hiljaisella hyväksynnällä loppuiäksi mielisairaalaan.

”Kautta vuosisatain seiskoot nämä kivimuurit jaloa tarkoitustaan palvellen, muistomerkkinä Suomen kansan inhimillisyyden tunteesta kovaosaisia kohtaan sekä sen nyt saavuttamasta sivistystasosta!” — Tarkastaja J. Hagelberg Rauhan sairaalan avajaisissa 22. marraskuuta 1926.

EINO VIIHTYI Rauhan sairaalassa, joka oli kuin pieni omavarainen kyläyhteisö. Samoissa rakennuksissa asuivat niin henkilökunta kuin potilaatkin ja pihapiirit olivat yhteisiä. Vierailulla käyneet siskot pyysivät häntä välillä mukaan autoajelulle, mutta Eino kieltäytyi lähtemästä.

Marjojen ja hedelmien sadonkorjuu oli Einon sydäntä lähellä. Syksyllä 1990 ollessaan jo vakavasti sairas, hän jaksoi kantaa vastuuta siitä, että viinimarjat tuli poimittua pensaista.

Entistä kotipaikkaansa Eino ikävöi, eikä kertaakaan unohtanut lisätä Terijokea joka viikkoiseen lomatoivelistaan. Eino ei koskaan täysin ymmärtänyt Suomen rajojen muuttuneen.

TALVISODAN alettua sairaalan kupeeseen perustettiin myös oma hautausmaa, joka on pysynyt käytössä lähivuosiin asti. Hautausmaalle on haudattu suurin osa rajan takaa evakuoiduista potilaista.

Hautausmaan hoito loppui vuonna 2000, kun sairaalan toiminta lakkasi. Viimeisin Rauhan sairaalassa ollut potilas haudattiin sinne vuonna 2016.

“Hän oli harras luonnonystävä, metsien mies, niin kuin hän itse sanoi. Hän kuunteli lintuja, syötti niitä, jutteli niille.”

“Omat lapseni, jotka ovat jo aikuisia, muistavat Eikan miehenä, joka puhui intiaanipojista, kirahveista, karhuista, leijonista. Voidaan sanoa, että hän oli luonteeltaan sadunkertoja. Hänen rikas mielikuvituksensa ja sydämelliset tarinansa saivat ihmiset hyvälle tuulelle.”

Sairaalan puusepänverstaan väki oli kaivanut Einolle haudan, johon hänet laskettiin itsenäisyyspäivän aattona vuonna 1990.

Eino Hännisen evakkotaival oli päättynyt.

© Petri Tyynmaa ja Anna Saavalainen 2021.

Lainaukset Rauhan sairaalan osastonhoitaja Aulis Myllerin pitämästä muistopuheesta Eino Hännisen hautajaisissa. Lähteet:

Tunnemuseo ja Ylen radiodokumentti: Sodan pitkät varjot vuodelta 1991. Ohjelman on toimittanut Kaarina Alanen, tekninen toteutus Orvokki Lumiaro.

Journalisti | Journalist

Get the Medium app

A button that says 'Download on the App Store', and if clicked it will lead you to the iOS App store
A button that says 'Get it on, Google Play', and if clicked it will lead you to the Google Play store